tiistai 30. lokakuuta 2012

Täyteenmyytyjä baareja ja vaaratilanteita

Huh huh, gotta tell U man – viimeiset pari kuukautta ovat olleet täynnä aikamoista ilotulitusta! Takki on suhteellisen tyhjä ja olo aika harmoninen tässä tsiigaillessani Sons Of Anarchya ja todistaessani ensimmäisten lumihiutaleiden laskeutumista Oulun ylle. Jalkapöytä on paskana viime keikan jälkimainingeista ja keikkakassi edelleen purkamattomana eteisessä. Hah, tätä kutsun totaaliseksi relaksoitumiseksi. Naureskeltiin poikien kans, että ei varmaan huvita nähdä toisia pariin viikoon, mutta niinpä äsken koodailtiin Facebookissa huomisista Halloween-suunnitelmista ja uusien biisien nauhoituksista. Wexx angstaili jotain tulevan levyn kappalelistasta, mutta kukapa meistä ei välillä?! Meikän vuoro oli viime lauantaina ja nyt Wegsterin...ja sitä rataa.


# Vinny Olavi # Groupie High School # Vincenzo Olavi # GHS Racing # Knockout Cocktail # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # nti Kaleva & the Mistake # Los Gran Artistas

Kolme viikkoa sitten, ennen Kemin vetoamme, sain tietää PA-laitteiston puuttumisesta noin viittä tuntia ennen keikkaa istuskellessani smoothiella ja focaccialla Stockan Vintillä. Sopiva auto löytyi puolestaan, kun stagelle nousuun oli aikaa kolmisen timmaa. Vedin lavalookkini kuntoon jo kotona tsiigatessamme lätkämatsia ja nauttiessamme muutamaa drinksua. Jäbät pamahtivat pian farmarilla pihaan. Ilma oli selvästi jo kääntymässä myöhäissyksyn suuntaan, mutta auton lämpötila kasvoi kaikilta osin lähestyessämme Kemiä ja Lapin rajaa. Saatiin porukka bailaamaan jo soundcheckin aikana, mutta todellisen yllätyksen koin suunnatessani lavalle (coolisti hieman myöhässä tietenkin) alkujammailuiden jälkeen. Joku jäbä yleisöstä oli ottanut paikkani lavalla ja danssaili huiveilla peitetyn mikkiständini kanssa muina miehinä valmiina laulamaan. No onneksi järkkärit olivat valppaina ja kantoivat äijän helvettiin ennen meitsin lauluosuuksien alkamista. Keikka sujui loistavasti, mutta kotimatka öiseen Uleåborgiin meinasi loppua lyhyeen, kun Nitro tykitti farkku-peräkärry-yhdistelmämme tyylikkäästi liikenneympyrän keskikaiteeseen, ha! Vauhti oli onneksi hiljainen, ja ennen kuin arvasinkaan, olin jo syömässä YHDEKSÄTTÄ tortillaa ja kasaa nuudeleita jätkien bailatessa toisella puolen kaupunkia aamuun asti. Nitro oli painellut Subwayn kautta kotiinsa ennen puoltapäivää ja herännyt illalla ähkyssä, darrassa ja 39 asteen kuumeessa, auch!

Mike Rockberry hanging out # nti Kaleva & the Mistake # Los Gran Artistas

Sunnuntaina oli vuorossa rutkasti ohjelmaa. Luvassa oli mm. kuntoanostattava thriatlon joogatunteineen ja myöhemmin illalla vielä keilavuoro Heinäpäässä. Meikähän keilasi vittu päin persettä, mistä kertoo se, että yhdellä kierroksellä edes sadan pisteen raja ei rikkoutunut perkele. Korjasin asian kuuntelemalla illalla Lynyrd Skynyrdin upeilla soundeilla varustettua Last Of A Dyin’ Breediä, katsastamalla Whitesnaken 83’ livesetin ja nauttimalla samalla lasillisen whiskey on the rocksia. Maanantai-iltapäivä kulutettiin Miken kanssa mainostamalla edessäollutta nelivitosen keikkaa ympäri keskustaa. Myöhemmin meikän hiukset sai uutukaisen, raidallisen kuosin. Toisistamme tietämättä myös Rockberry oli suunnitellut lyhennettyjä sivuja, mutta onneksi jäbä päätyi leopardikuviolliseen ja meikä seepraan. Great! Koska lokakuu oli infernaalista keikkailua ja treenaamista, vietettiin murun kanssa kaiket illat lähinnä makuuhuoneessa täydellisesti rentoutuen. Vaikken ikinä olisi kuvitellut tätä sanovani, mutta jollain tapaa siivoaminen ja kokkailu on täydellistä hengenterapiaa silloin, kun kiire on pahimmillaan. Huoneiston puhdistuminen tuntuu samalla henkiseltä tasapainotukselta ja ruoanlaitto taas siirtää ajatukset käsillä olevaan hetkeen.

Wegster training an acoustic one

Nelivitosen keikka oli se, mitä me eniten syksyltä venattiin. Keikkamestana kotikaupungin kuumin sekä legendaarisin rokkiklubi, ajankohtana perjantai ja meitsit lavalla The Psycho Seasoneiden jälkeen. Meikä pysytteli edelleen vuoteessa parin kauhuleffan, Moonin ja Kurt Russelin 82’ klassikon The Thingin kera, kunnes soundcheckin aika koitti. Heitettiin hetkinen läppää entisten KC-frendien kanssa, joskin itse häippäsin stailaukseen samalla sekunnilla, kun meidän volat saatiin kohdilleen. Haha arveltiin myös, etteivät meripojat oikein jaksa arvostaa meidän huiveilla vuorattuja mikkiständejä tai neonvaloja välkkyviä rumpuja, vaan todennäköisesti roudaavat omat vehkeensä tilalle. ;) Myöhemmin illalla tilasin rakkaan autokuskimme viemään meitsit ja Nitrot keikkapaikalle, jossa Psycho Season oli jo lopettelemassa loistavaa settiään. Matt oli hommanut jostain syystä väliaikaisen porttarin klubille, mutta poke tietenkin päästi äijän omalle keikalleen. :D Kävin moikkaamassa muutamaa tuttua jo ennen keikkaa, ennen kuin vetäydyttiin porukalla bäkkärille vielä hetkiseksi. Intromme alkoi pauhata etuajassa, ja kohta juoksinkin yleisön eteen leopardikarvaliiveissäni ja keltasankaisissa plekseissäni. Koska mesta oli vedetty pimeäksi lavaa lukuun ottamatta, en nähnyt aurinkolasieni takaa, oliko yleisöä paikalla ollenkaan. No se selvisi ensimmäisen biisimme tauottua valtavista suosionosoituksista. Koko ilta oli valtavaa ilotulitusta ja olo oli aika onnellinen encoren loputtua katsellessani iloisia ilmeitä yleisössä. Miittasin yleisöä heti vedon jälkeen. Slippery Stuffin miksannut Timmy Lover kertoi diggaileensa setistämme, mutta mieleenpainuvin palaute tuli silti joltain vanhan liiton hevihemmolta: ”Joo meikä normaalisti vihaa kaikkia meikkaavia jätkiä, mutta pakko myöntää, että olitte ihan VITUN kovia”. Loistavaa! Joku naispuolinen, hiukan maistissa ollut fani taas mainitsi meitsin olevan suurin kusipää maan päällä, kun en kerennyt jubaamaan tytön kanssa enempää, heh. Loppuilta vierähti nopeaa bäkkärillä Johnny Boyn, Randyn ja bändikaverien ympäröimänä, good fuckin’ times…



Seuraavana päivänä meitsi keräsi naamalleni viimeiset auringonsäteet nauttien samalla juustoja ja Rio De Janeiron slummeihin sijoittuvaa City Of God -leffaa. Billy Talent esiintyi illalla Teatrialla ja Rockberry kyseli meitsiä tsekkaileen White Indianin keikkaa Tuiraan, mutta päätin ottaa iisisti. Matt oli valloittanut jälleen Hevimestan ja kiskonut tequiloita aamuun asti, mutta pakko myöntää, että olin herätessäni tyytyväinen virkkuun olotilaani. Tutustuin uuteen Sofi Oksasen teokseen Kun Kyyhkyset Katosivat. Sitäpä ei muuten ilman kynää ja paperia luetakaan, sen verran vitusti siinä on sivuhenkilöitä ja juonenkäänteitä. Iltapäivällä paineltiin tsekkaamaan korista, kun ONMKY hävisi Torpan Pojille vain parin pisteen marginaalilla. Oli muuten saatanan maaginen jäbä se Russell Fredericks, gotta tell u man! Illalla tilattiin pöytä notkumaan tapaksia ja muita herkkuja, törmättiin muun muassa Stachen ja Temple Ballsin jätkiin, pariin bikeriin sekä lätkänpelaajiin Nelivitosen jamien aikana, joten oli helppoa siirtyä unille odottelemaan seuraavaa keikkaa.

Groupie High School @ Raahe # nti Kaleva & the Mistake # Los Gran Artistas # Mike Rockberry
Pientä akustista vetoa ennen Maikkulan OAKK:lla sain ehkä parhaat mätöt ikinä. Ei helvetti, mikä määrä eksoottisia ruokia – meitsihän ei voi vastustaa uusien herkkujen testailua missään tilanteessa. No onneksi nyt ei tarvinnut heilua tiukoissa keikkabyysissa paria tuntia, joten all good! Ajoin suoraan treenikselle vielä parin tunnin sessioihin, joten ääni ainakin aukesi hyvin viikonlopun settejä varten. Tampereen menomatkan kommelluksista voitte lukea tarkemmin Miken blogista, mutta tosiaan hengenlähtö oli lähellä Rantsilan kohdalla, jossa päätettiin vaihtaa auto talvirenkailla varustettuun vehkeeseen parin tunnin odottelun jälkeen. Onneksi keikkaa ei tarvinnut perua. Rumassa tehdyn soundcheckin jälkeen otettiin loistavasta Roast-ravintolasta burgerit messiin ja paineltiin hotlalle tekemään stailaukset helvetillisellä kiireellä. Setin alkuun oli aikaa vajaa tunti, ja koko porukka oli vielä pitkät kalsarit jalassa, vittu. No kerettiin Rumaan sillä samalla sekunnilla, kun intro tärähti soimaan. Tähän asti ollaan keikkaurallamme suurimmilta haavereilta, mutta nyt sellainen oli suhteellisen lähellä. Vois oikeasti harkita sitä langatonta mikrofonia, sillä johto takertui Miken pelteihin kiinni ja lennätti yhden telineen vittu toiselle puolelle stagea. No ei siinä, nostelin sen sit takaisin, kun lauluosuudet loppui sen biisin osalta. Ha, vedon jälkeen kruisailtiin vielä Jack The Roosteriin tilataksilla ja sieltä pienen iltalenkin jälkeen takaisin hotellille. Rockberry oli ”hukannut” lompakkonsa, joka tietenkin löytyi seuraavana päivänä keikkashortsien taskusta, joten jäbä suuntaili aamunalkajaisiksi Raxiin. Me taas haettiin juustoja ja sipsejä kaupasta, ennen kuin karavaani starttasi takaisin kohti Uleåborgia. Loppumatka sujui rauhallisesti Miracle-leffan ja Everest-sarjan merkeissä. Iltamyöhäsellä kotiutumisen jälkeen kaappasin Da Mariosta vielä slaissit ennen feidaamista launtaihin.

Tyrskymyrskyn setti Oulunsalossa oli odotettu paitsi upouuden keikkapaikan, myös sen vuoksi, että vedon jälkeen Groupie High Schoolille koittaisi ansaittu kuukauden mittainen mental break. Soundcheckin päätyttyä oli tarkoitus siirtyä porukalla Rockberryn luukkuun Koskelaan, mutta meikä lepuutti aivojani keskustassa ja hyppäsin tilataksiin vasta hiukan yli yhdentoista illalla. Poimittiin Tiger L.A. kyytiin, ja ilokseni huomasin myös vanhojen frendieni Hanky Boyn ja Pizzan tulleen tsiigamaan settiämme. Onnistunut keikka päättyi yhden maissa, ja vaikka kelloja siirrettiin taaksepäin, siirryin hoivailemaan rikkoutunutta legua ja hermojani kiireisestä kahdesta kuukaudesta. Eeppistä! Wexx oli kadonnut jo aikaisemmin taivan tuuliin, Mike lähti omille teilleen ja Nitro perinteisesti Hevimestaan. Pyöritettiin vielä ruudussa Tommy Lee Jonesin, palkintojakin kerännyt No Country For Old Men (Menetetty Maa), joka hakee visuaalisuudessa vertaistaan, huh huh!    

# Vinny Olavi # Groupie High School # Vincenzo Olavi # GHS Racing # Knockout Cocktail # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # nti Kaleva & the Mistake # Los Gran Artistas


Kuten Mike totesikin, on hieman erilaista suunnata viikkoon ilman ajatuksia edessäpäin olevasta keikasta. Tyhjää, mutta toisaalta hieman rentouttavaa. Pistäydyin aamulla S2-seminaarissa Hilikussa aamupalalla, mutta huomenna aion jälleen paneutua sisutamiseen ja suunnitella Halloween-kostyymiani. Todennäköisesti päädyn tälläkin kertaa Jokeri-lookiin. Nyt piiiiiiiitkääääään kuumaan kylpyyn (taas) ja sitten vuoteeseen kera iPhonen ja Netflixin... Love ya all! <3