sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Nuorallatanssimista

# Vinny Olavi # Groupie High School # Vincenzo Olavi # GHS Racing # Knockout Cocktail # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # nti Kaleva & the Mistake # Los Gran Artistas
Eilen törmättiin Päällikössä Romes Thunderiin ja Wartissa aikaisemmin soittaneiseen The Riot Soulin stadilaisiin glamjäbiin ja hauskaa oli, vaikkei jatkoille tällä kertaa päädyttykään. Rocky Horror Picture Show rokkasi Rytmiksellä kympillä! Kiitti siitä. <3 Tosin olen vähän masentunut, sillä mestaria näyttelevällä jäbällä oli isompi fleda kuin mulla – olkoonkin, että äijä käytti peruukkia. Toissapäivänä syötiin aamiaista Oulun Coffee Housessa. Mikään ei herätä paremmin kuin täysjyvä-juustokinkkuleivät ja luomu-smoothie, joiden jälkeen olikin virkeät fiilikset dallailla kohti Glitteriä sekä Romeo&Juliaa korunkiilto silmissä, hakea Intiasta ostamani maalaus kehystämöstä ja kirmailla myöhemmin lenkille leutoon lumisateeseen. Tänään taas suuntana puolestaan Areena ja Boxing Night (kunhan saan somistettua uudet valkoiset bootsini käärmeennahkanauhoilla), jossa ratkotaan muun muassa EU:n mestaruus ja muita pienempiä titteleitä. Matt Nitron kanssa perjantain aamuntunteina käyty puhelu valotti mulle Hitlantiksen skaban tilannetta, ja sielläkään ei voisi oikeastaan paremmin mennä. Johdetaan nimittäin koko saatanan Rock Starba -kilpailua (vaikka siellä pyörivä New York Broke My Heart on vielä keskeneräinen laulujen ja miksausten osalta) sekä myös Funky Amigos -äänestystä Hanging With The Boysilla. Slippery Stuffin biiseistä kolme on myös saatavilla SoundCloud-palvelusta. High Schoolin vuosi on alkanut loistavasti! 

Lontoosta palattuani ovat asiat rullanneet eteenpäin vauhdilla. Levy on painossa, biisit live-kunnossa ja kakkoslevykin jo tekeillä. Meitsi on talvella kipeänä joka toinen päivä, sillä mua ei yksinkertaisesti ole luotu Suomen ilmasto-olosuhteisiin. Kirjoittelinkin viime viikolla gradua peiton alla, pelailin Uncharted kolmosta (Nate roikkuu taas pää alaspäin uskomattomissa viidakko- ja kaupunkimaisemissa) ja iPhonen Chicken Revolutionia (jossa listitään vittu vihaisia kanoja laudoilla, puistonpenkeillä jne) sekä lueskelin Keith Richardsin elämäkertaa ja Laylaa, joka järkyttävyydessään ja nokkeluudessaan on varsin loistavaa kamaa. Vastaherännyt, collegehousuinen Nitro ja Mike kävelivät eräänä aamuna meitsin luukkuun Mäkkärin juustoburgerit messissä. Hetkeä myöhemmin meinasi käydä kylmät, kun olin Stradan tiskillä hakemassa take away -lattea ja näin ikkunasta myöhässä olleen bussin huristelevan jo Toripakan pysäkille. Ehdin hädintuskin maksaa, kun tuli kiire juosta kahvit läikkyen perään. Treenattiin Neil Youngin ”Heart of gold” myös keikkakuntoon Ylivieskan ja Kalajoen kulmakundeja ilahduttaaksemme.
 
# Vinny Olavi # Groupie High School # Vincenzo Olavi # GHS Racing # Knockout Cocktail # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # nti Kaleva & the Mistake # Los Gran Artistas

Eräänä päivänä päätettiin vääntää jättiläjä tortilloita, kiskoa pirtelöä ja tsekkailla meikän Stockalta hakemaa Laguna Beach -boksia. Backcoveri mainostaa sarjaa tosielämän OC:na, mutta siis mitä vittua!? Tää on aivan yhtä ”realityä” kuin MTV:n muutkin Cityt ja Living Lahainat – eli MY ASS, vaikka viihdyttävää katseltavaa onkin. Kyseisenä, tv-päiväksi ristimänäni sunnuntaina päätin tsiigailla myös Contagionin, Sherlockin, Awakening Angelon, Zack Ryderin Youtube-videot, SmackDownin (ei helevetti tuo Funkasaurus on loistava :D), Watchmenin, Alpha Dogin (kuvaus Jesse James Hollywoodista) ja Bird On A Wiren, joka oli dokkari Leonard Cohenin 1972-vuoden rundilta, ja pakko myöntää, että samaa paskaahan tää oli Stones In Exilen kanssa, jota päämäärättömäksi haahuiluksikin kutsutaan. Mutta se arvosteluista, sitten asiaan… Ai nii vielä sen verran, että mun verepaine nousi taas kattoon, kun tiistain lätkämatsia tsiigaillessani (Sakke Pietilällekin oli taitanut erän aikana hiiva maistua, sen verran epäselvästi äijä kommentoi Urho Tv:lle) ja vetäessäni uuni-suklaa-banskuja, oululaismaalille hankittu ruotsalaisveskari imuutti joka toisen b-pisteiden takaa lähteneen vedon taakseen. Kuka muistaa vielä Peter Åslinin (R.I.P)?
# Vinny Olavi # Groupie High School # Vincenzo Olavi # GHS Racing # Knockout Cocktail # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # nti Kaleva & the Mistake # Los Gran Artistas
 Niin sitä vaan, että on hauska seurata, millaista palautetta biisimme loppujen lopuksi suurelta yleisöltä saavat. Meikän lauluääni ei ole ihan tavallisimmasta päästä, mistä olen itse pelkästään ylpeä. Oon kuullut itsestäni halveksivia vertailuja Billy Idoliin tai nasaaliseen Vince Neiliin (jotka otan kohteliaisuutena, mutta tässä tapauksessa ilmeisesti oli tarkoitus dissata), ja vertailuja tyyliin - yritätkö sä kopioida Michael Monroeta tai Axl Rosea. Voin ihan rehellisesti sanoa, että en oo ikinä yrittänyt kopsata ketään lauluäänen tai tyylinkään perusteella, ja maassammehan kaikki blondit rokkipojat kuulema jäljittelee Michaelia ja tummahiuksiset Andy McCoyta, hah! Okei totta kai jokainen ottaa vaikutteita jostain, vai luulitteko, että vaikkapa juuri Hanoi Rocksin tyypit on kokonaan suunnitelleet oman tyylinsä päästä varpaisiin itse? No tsekkaa Hanoin kirja, niin tiedät paremmin. Jäbägailt diggaili New York Dollsia, ne taas Stonesia, ne taas Elvista ja niin edelleen. En oo ikinä arvostanut hirveästi tyyppejä, jotka kiintyvät jonkun (esimerkiksi Nikki Sixxin) stailiin ja kopioivat sen päästä varpaisiin. Hei, kuulostaako coolilta? Mustat farkut (ehkä revityt), musta nahkatakki, Hardcore Superstarin revitty t-paita, Citymarketin bootsit, mustaksi värjätty/tupeerattu fleda, muutama vyöstä roikkuva huivi, vahvat silmämeikit ja pari läväriä. Vitun omaperäistä, eikö? Esimerkiksi kitaristimme on klassinen kasarirockjäbä, mutta äijä onnistuu silti todellakin näyttämään uniquelta parilla kikalla, samoin kuin muutkin bändistämme. Sitä mä erityisesti arvostan jätkissä (ei kai yhtään pinnallista?).
# Vinny Olavi # Groupie High School # Vincenzo Olavi # GHS Racing # Knockout Cocktail # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # nti Kaleva & the Mistake # Los Gran Artistas
Jos kuuntelet biisejämme, et varmastikaan pysty lyömään niitä mihinkään kategoriaan suoraan. Jos yrität laittaa niitä sektoreihin ”heavy” tai ”metalli”, niin tulee conversea feissiin! :D Meillä ei ole mitään tekemistä ainakaan noiden kahden kanssa, kuten ei myöskään mielestäni esimerkiksi Mötley Crüella, Gunnareilla, Reckless Lovella tai Poisonilla, joista varsinkin kaksi viimeksi mainittua voitaisiin ihan huoletta lyödä pop-kategoriaan. En oo ikinä sietänyt puhtaan heavy-musiikin ideologiaa paria poikkeusta lukuun ottamatta, enkä varsinkaan metallia. Tässäkään ei oo mitään henkilökohtaista ketään kohtaan, jokainen tekee mitä haluaa ja arvostan sitä, mutta puhunkin nyt omasta ideologiastani. Tykkään raikkaasta, tyylikkään omalaatuisesta ja ennen kaikkea ILOISESTA meiningistä, enkä oo koskaan halunnut kapinoida yhteiskuntaa, vanhempia tai mitään muutakaan vastaan. Tärkeintä, että kaikilla on hauskaa. Tästä syystä en myöskään katso pahalla, jos esimerkiksi musiikkiamme sanotaan kaupalliseksi tai popiksi, koska tykkään itsekin kirjaimellisesti kaupallisesta popmusiikista, toisin kuin 99 prosenttia true-heviäijistä. Tätä tarkoitin myös City-lehden haastattelussani, joka on osittain ymmärretty hyökkäyksenä oululaista heavy-skeneä kohtaan. Jokainen tekee mitä huvittaa, mutta itse en halua tulla vertailluksi tai kategorioiduksi mihinkään. Voin ihan rehellisesti sanoa diggaavani saatanasti vaikkapa Adam Lambertista, The Arkista, Madonnasta, Jacksonista, Phil Collinsista, INXS:stä, Katy Perrystä, Timbalandista, Kanye Westistä, Hot Chelle Raesta, JVG:stä ja Ke$hasta näin alkuun. Tähän ei varmaan kovin moni pystyis, mut ei kaiken tartte olla niin vakavaa, eiks niin?
# Vinny Olavi # Groupie High School # Vincenzo Olavi # GHS Racing # Knockout Cocktail # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # nti Kaleva & the Mistake # Los Gran Artistas

Tämän takia onkin hauska seurata palautetta, joita tulee tyypillisiltä rokkipoliiseilta tyyliin, teillä on vähän kopsattu poppimeininki ja hei toi sun laulu kuulostaa vähän ”omalaatuselta”. No eiks se oo HYVÄ?! Mä haluankin, että joko ärsytän tai sitten tuun tykätyksi kunnolla, eikä mitään siltä väliltä. Ja hei – se juttu, että ”tuossa sun englanninääntämyksessä on vähän vikaa” on aika hyvä läppä, koska vain Suomessa ajatellaan sen olevan huono asia, jos laulussa on pientä aksenttia. Ehkä niissä teidän vitun murinalauluissa ei oo aksenttia, koska niistä ei muutenkaan saa mitään selvää! Okei KC:n aikana jotkin jutut kuulosti tökeröltä, koska vedin albumillisen kamaa purkkiin muutamassa tunnissa, mut nyt niissä on tasan yhtä paljon aksenttia kuin kellä tahansa akateemisesti opiskelleella suomalaisella eli suhteellisen vähän. Vai kuka dissaa esimerkiksi Ola Salon TAI edesmenneen Dave Lepardin ruotsiaksenttia TAI Sean Paulin jamaika-aksenttia? Sehän on vaan coolia, jos kuitenkin osaa englantia muuten suhteellisen virheettömästi. Tästä myös Michael Monroeta ihailtiin Jenkeissä asti (mut dissattiin Suomessa) aikoinaan 80-luvulla, ja tätä nykyä kaikki pitää sitä ansaitustikin jumalana. Ja kuka muistaa Jonne Aaronin, Olli Hermanin ja Ville Valon ensimmäiset arvostelut? Suomessa kateutta riittää siihen saakka, kun menestystä alkaa tulla ja ”paskuus” muuttuu yhtäkkiä kansallissankaruudeksi. Living on a thin line, right? ;)

Ai nii ja mikä helvetin Tuure Kilpeläinen?!? Meinas lentää laatta Emma-gaalaa tsiigaillessa ja tacoja mussutellessa, kun Tuure soitteli niitä paskoja biisejänsä,samoin kuin Chisun tekotaiteellista, kännistä heilumista katsellessa. Siinä vähän avautumista! :D Happy New Year mussukat ja tsekatkaa uus Discografia-osio blogin sivupalkista -->

http://groupiehighschool.blogspot.com/p/discografia.html