maanantai 11. heinäkuuta 2011

Vähän jäissä, pienissä häissä

# Vinny Olavi # Groupie High School # Vincenzo Olavi # GHS Racing # Knockout Cocktail # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # nti Kaleva & the Mistake # Los Gran Artistas
Groupie High Schoolin debyyttilevyn biisit ovat kaikki syntyneet suurin piirtein samalla kaavalla. Wegster heittelee yleensä ideoitaan skeballa, ja me kahdestaan Miken kans tallennetaan siistit jutut aluks korviimme ja sen jälkeen parhaimmassa tapauksessa narulle. Toki meillä on tällä hetkellä enemmän luovuusvoimaa riveissä kuin aikaisemmin, sillä Matt Nitro on mukana jamittelusessioissa vitunmoisen siisteine soundeineen. Kun kitarat ja bassot on vedetty metronomin kanssa purkkiin, säädetään yleensä komppi sopivaksi, jonka jälkeen meikä aloittaa laulumelodioiden sovittamisen ja sanoittamisen. Slippery Stuffin lyriikat ovat suurimmaksi osaksi mun käsialaa, toki Wegster kirjoitti joitain laineja The World is yours -biisiin, ja New York broke my heart sekä Scarlett Red skriivailtiin suurin piirtein puoliksi. Mike taas on vastuussa lähes kokonaan You thought it was gold -kappaleen sanoituspuolesta. Laulunauhoitusten jälkeen meitsi yleensä pursottaa lopuksi kermaa kakun päälle vielä tamburiinien, huuliharppujen ja syntikoiden muodossa, hah!

Cooleinta on se, että yleinen ilmapiiri biisinkirjoituksenkin suhteen on ollut suorastaan loistava! Jokaisesta mahdollisesta pikkuongelmasta ollaan onnistuttu saamaan aikaan kaikkia miellyttävä kompromissi, ja voitu lähtee treenikseltä vittuun hymyssä suin, eikä hampaita kiristellen. Tällaisia bändikavereiden kuuluukin olla, right? Kaikista siisteintä on nähdä iloista feissiä, ku lyödään valmis biisi soimaan Hiukkavaaran treeniksen massiivisista gajareistaaa.

Heinäkuu on paitsi bilettämisen, yleisen sekoilun ja ympärihillumisen aikaa, myös suhteellisen kiireinen kuvauskuukausi Slippery Stuffin kansia silmälläpitäen. Viikko sitten käytiin kuvaileen meitsin posetuskuvia Nallikari-beachilla, ja olisittepa nähneet siellä parveilevien ihmisten ilmeet, kun meikä dallusteli mestoille täydessä tällingissä nahkabyysat jalassa, hiukset tupeerattuna, donitsinkokoiset dimangirenkulat korvissa ja leopardisankaiset arskat silmillä. Sitten posetin vielä johonkin Bret Michaels -tyyliin makuuasennossa vesirajassa mikkiständiä kannatellen. No onneks oltiin sentään Oulussa merenrannalla, eikä jossain Etelä-Pohjanmaan korven järvimaisemissa, jossa olis tullu puukkoa maksaan alta aikayksikön.

Viime lauantaina meikä oli Itä-Suomessa pienissää häissääää soittelemassa kitaraa ja laulamassa taustoja 175 asteen järjettömässä helteessä. Illasta tuli varsin onnistunut kaikin puolin – häät oli aivan h-a-r-v-i-n-a-i-s-e-n huiput, eikä ne oikeesti mitkään pienet olleet, vaan helvetin isot! Loppuillan viihdyin lähinnä baaristiskillä dokaamassa sekä naukkailemassa boolia auton takakontista. Viikkoa aikaisemmin vedettiin extreme-pettereiden tyyliin pyörillä Turun saariston läpi vitunmoisella draivilla ja lomailtiin sit kulunut vecka helvetinmoisessa luxusmögessä. Matka Turkuun otettiin road trip -meiningillä, eli pysähdeltiin välillä uimassa ja syömässä. Kristiinankaupunki oli positiivinen ylläri vanhoine kujineen ja katuineen, eikä Crazy Cat -nimisen ravintolan tunnelmassa tai tarjoiluissakaan ollut mitään vikaa. Saaristossa lyötiin teltta pystyyn jonnekin randomkukkulalle, kunnes tajuttiin, että ei voida yöpyä vapaasti kenenkään toisen mailla, saatana. No ei sitä siihen aikaan väsyneenä jaksanut siirtääkään, joten käytettiin vielä läheisen kesämökin huussia hyväksi, ennen kuin livettiin aamulla paikalta Rymättylä-Seili -lauttaa kohden. Saatiin crrrazy idea ehtiä luxusfiiliksiin vielä illaksi, mutta edessä olisi 60 kilometriä pyörällä ja melkein 500 autolla. Päätettiin käyttää yhden pysähdyksen taktiikkaa, joten tykitettiin baikeilla Naantaliin Tullikadun Heseen, josta pienen kaupunkilevyttelyn jälkeen jatkettiin samoilla tulilla Turkuun ja sieltä biilillä perille Punkaharjuun. Sellainen 20 tunnin aktiiviajelu tuosta muodostui, mutta kyllä kannatti!

Mökkeily ei normaalisti kuulu meikän cityperseen viihdytyskeinoihin, mut pakko myöntää, että hermot lepäilee, kun seura on maailman parasta ja päiväohjelma koostuu lähinnä syömisestä, simmailusta, saunomisesta, porealtailusta, arskassa kylpemisestä, telkun tsiigailusta ja nukkumisesta. En oo koskaan ollut oikein mitään kalsarikännityyppiä, joten säästän yleensä bilettelyt kaupunkien kirkkaisiin yökerhoihin ja vedän mökkilomat urheilun ja ruumiinkulttuurin kannalta edellä mainittujen aktiviteettien lisäksi. Tosin on tunnustettava, että hääbileet vilistivät ohi kuitenkin jonkin verran kuppia kallistaessa. Samoissa merkeissä tais viikonloppu hurahtaa myös muilla jätkillä, koska huhut Oulusta kertoo Matt Nitron hukanneen tyyliin kaiken omaisuutensa äijän juhliessa kakskymppisiään. Se fakta, että Mike ja Wegster ovat viettäneet pari päivää hiljaiseloa Facebookin suhteen kertoo omaa kieltään siitä, että äijillä on voinut olla jotain parempaakin tekemistä weekendin pieninä tunteina, kuin feissarissa roikkuminen. Ai niin, meikän Yngwie Malmsteen -tasoista kitarointia (oikeesti soittelen skebaa paskemmin kuin Vince Neil ilmakitaroineen Same Ol’ Situation -musavideossa) voi tsiigailla Liviltä syksyllä jostain saatanan hääsuunniteluohjelmasta, jos nyt mun pärstän tuijottelu vapaa-aikana syystä tai toisesta jotain stalkkeria sattuu kiinnostamaan.

Mun näyttelijänura muuten saa näillä näkymin jatkoa Sota Jenkinsin korvasta -musikaalissa merirosvo Johnin roolissa, AYE AYE. Lupasin myös tarkempaa läppää tulevista Oulun keikoista. Näillä näkymin suunnitelmiin kuuluu Keltaisen Aitan lisäksi ainakin yksi gigi 45 Specialissa ensi syksyn aikana sekä mahdollisesti pari yllätysvetoa jossain päin kaupunkia! Toivotaan, että heatit jatkuu, stay alive & have fun, motherfuckers!